Yksi omalta osaltani mielenkiintoisimpia ja odotetuimpia luentoja tällä kurssilla oli yksityisyrittäjän näkökulmaa esittelevä Pia Kuusiniemen ja Johanna Ristimäen esitys viime viikolta. He vastailivat opiskelijoiden laatimiin kysymyksiin ja valottivat yrittäjän arkea uran eri vaiheissa. Molemmilla maisema-arkkitehdeillä on yrittäjätaustaa joten yrittäjäksi ryhtyminen on tullut heille osittain verenperintönä.
Oli mielenkiintoista kuulla että suunnittelutyöhön tuntui
alussa menevän moninkertaisesti aikaa siihen nähden mitä asiakkaalta saattoi
laskuttaa. Oma tuntimäärä laskutuksesta oli siis 2 tai 3-kertainen. Tämä on
ymmärrettävää koska alkuvaiheessa rutiinit eivät ole kehittyneet ja monia
asioita voi joutua tekemään alusta asti kun myöhemmin voi asioille olla
olemassa valmiiksi mietitty "pohjat". Kukaan asiakas ei halua maksaa
harjoittelusta ja näin ollen yrittäjä joutuu usein alkuvaiheessa arvioimaan
omat tuntinsa alakanttiin. Toisin sanoen esimerkiksi laskuttaa asiakkaalta 100
h vaikka itse käyttää työhön 200-300 tuntia. Näin tuntikorvaus voi jäädä varsin
pieneksi.
Työtehtäviä tarjoutuu esimerkiksi kilpailujen ja vanhojen
kontaktien kautta. Julkisen puolen työt ovat tarjolla HILMA:ssa, mutta sinne
vaadittavien referenssien, cv:n, henkilölistojen yms. valmistelu voi viedä
runsaasti aikaa. Osa työtehtävistä voi tulla kilpailujen kautta, joko yksin tehtynä
(Suomessa on kuitenkin edelleen varsin vähän maisema-arkkitehtuurikilpailuja)
tai sitten suunnittelukilpailun ryhmän osana esimerkiksi arkkitehtitoimiston
kanssa. Suuri osa projekteista tulee kuitenkin arkkitehtitoimistojen
toimeksiantoina, minkä lisäksi on jonkin verran yleishyödyllisten tai
kaupallisten tahojen suoria toimeksiantoja. Yksityispuolen projektit ovat monestakin
syystä harvemmassa. Yksityissektorin projektit ovat usein pienempiä ja vaativat
silti paljon töitä, mutta niistä ei voi laskuttaa samassa suhteessa.
Yksityisellä puolella myös ALV:n osuus jää yleensä asiakkaan maksettavaksi,
mikä lisää hintaa. Yrityspuolella ALV on lähinnä kierrätettävä menoerä, jonka
tilaaja voi sitten vähentää omista myynneistään. Näin hinta muodostuu
yksityiselle reilusti korkeammaksi.
Puheeksi otettiin myös tilaajan motivaatio. Joskus tilaaja
haluaa suunnittelijan tuottavan vain viranomaismääräykset täyttävän
lopputuloksen, eikä muilla tavoitteilla ole tilaajalle juuri merkitystä.
Tällainen toimeksianto ei juuri motivoi suunnittelijaa, koska se muistuttaa
lähinnä liukuhihnasuunnittelua missä minimi on standardi eikä mitään erikoista
tai mielenkiintoista voi alkaa ehdottelemaan (tilaaja haluaa halvinta).
Huomattavasti mielenkiintoisempi toimeksianto on sellainen jossa tilaajalla on
tavoitetaso korkealla ja hän on avoin myös suunnittelijan ideoilla. Eikä yhtään
myöskään haittaa jos tilaajalla ei ole kukkaron nyörit liian tiukalla. Tällöin
suunnittelija pääsee paremmin toteuttamaan mielenkiintoisempia ideoita ja
toimeksianto tuntuu varmasti paljon motivoivammalta.
Hyvä tulos vaatii pyörittelyä ja aikaa. Voi kuitenkin olla
vaikea osoittaa asiakkaalle kuinka paljon työtä jonkin tuloksen saavuttaminen
vaatii. Jos teet esimerkiksi jotain kuvaa varten parikymmentä luonnosta, mutta asiakas
näkee vain sen viimeisen, yhden kuvan , niin on vaikea hahmottaa sitä
työmäärää.
Vaihtelevat projektit olivat vastaajien mielestä mukavia
eivätkä päästä suunnittelijaa liukumaan liukuhihnatuotantoon. Toteutussuunnittelu,
kilpailut, ideointi, eri mittakaavat ja eri tyylit tuovat vaihtelua jokaiseen
projektiin. Eri asiakasryhmillä on luonnollisesti erilaisia tavoitteita:
rakennusliikkeet, arkkitehtitoimistot ja kaupunki ovat asiakkaita joilla tavoitteiden
painotus vaihtelee. Halutaanko laatua, nopeutta, esteettisyyttä vai halpuutta?
Oma etiikka määrittelee paljon minkälaisia projekteja ottaa. Yrittäjänä voi tosin
joutua tekemään kompromisseja omien mielipiteidensä kanssa. Tilaaja maksaa
=> Tilaaja määrää.
Tehtävät eivät aina vastaa koulutusta vaan monasti vastaan
tulee toimeksiantoja, joissa tulee tunne että oma tietämys ei riitä. Koko ajan
pitää oppia uutta (esim. uudet materiaalit tai rakenneratkaisut), mutta siinä
pitää kuitenkin luottaa itseensä. Ei ole ainoaa oikeaa ratkaisua. Pitää
kokeilla!
Projektin kiertokulku hahmottuu yrittäjälle kokonaisuutena
aivan eri tavalla kuin toimiston työntekijälle. Yrittäjällä on usein jatkuvasti
hommat kesken ja vapaa-aika menee pitkälti töitä tehdessä. Vapaus ja vastuu
kulkevat käsikädessä. Kun olet itse omalla naamallasi vastuussa suunnitelmista
antaa se hieman eri lähtökohdan ja vastuun tehdä töitä, kuin piirtää viivoja
jonkun toisen palveluksessa ja nimellä työskennellessä. Yrittäjän pitää tehdä itse
kaikki päätökset. Ajallisten resurssien mitoitus voi myös olla haasteellista ja
tulevaisuuden työtilannetta voi olla hankala arvioida. (ehkä seuraavan 3-4
kk:n. työtilanne voi olla selvillä).
Aikaa menee usein arvioitua enemmän. Suunnittelutyö vie
ajasta 80% ja hallinnollinen osuus 20% (laskutus, esimiestyöt, palaverit,
tarjousten teko, luennot, pr). Yrittäjä työskentelee usein myös iltaisin
(öisin) ja viikonloppuisin, mikä voi olla varsin stressaavaa. Vastaajat
kertoivat tekevänsä työt yleensä toimistolla, koska kotona on vaikeampi saada
aikataulut ON/OFF. Kun työpaikan oven sulkee takanaan on ikään kuin vapaalla.
Loma-aikoja rajoittaa yrittäjän palkattomuus (vs. työntekijän palkkaloma). Myöskään
arki- / pyhätöillä yms. ei ole yrittäjälle merkitystä. Yritystoiminnan
kasvaessa voi olla hyväksi ulkoistaa joitakin toimintoja, jotka eivät
suoranaisesti liity leipätyöhän eli suunnitteluun. Esimerkiksi kirjanpito voi
viedä paljon työtunteja.
Puhuimme myös mahdollisista eteen tulevista virheistä tai
kompastuskivistä. Vastaajat jakoivat ne kolmeen osaan: 1) suunnitteluvirheet
(materiaali, korko- tai mitoitusvirheet), 2) taloudelliset ongelmat (menojen ja
tulojen suhteutus, liian halvat tarjoukset) ja 3) lakitekniset virheet
(verotukseen ja kirjanpitoon liittyvät, MRL-tuntemus, RT-kortit).
Yrittäjän on hyvä myös kouluttaa itseään aika ajoin
ammattitaidon ylläpitämiseksi ja uusien menetelmien oppimiseksi. Yhtenä
vinkkinä oli vastaajat kertoivat Suomen yrittäjien järjestävän erilaisia
kohtuuhintaisia koulutuspaketteja, samoin VYL:in.
Lopuksi käsiteltiin yksityisyrittäjän projektinhallinnan
menetelmiä. Esille otettiin esimerkiksi erilaiset aikakaaviot (palkkiviivasto),
kalenteri ja tilannekatsaukset ja osaprojektien priorisointi tilanteen mukaan
(tästä tulee mieleen referoimani kirja Dale Sinclair, Managing the Team, An
Architect's Guide to Design Management, missä pohdittiin pitkälti samoja
asioita). Todettiin myös että isojen projektien aikataulutus helpompaa, vaikka kokouksia
on enemmän kuin pienissä projekteissa. Suhteutettuna niitä on kuitenkin vähemmän
per aikajakso kuin kymmenessä pikkuprojektissa, jotka voivat kooltaan vastata
yhtä isoa projektia.
Tärkeimmiksi yksityisyrittäjän ominaisuuksiksi vastaajat mainitsivat epävarmuuden
sietokyvyn ja joustavuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti