HKR
Lotta Suominen esitteli maisemarakennushankkeisiin liittyvään toimintaa Helsingin kaupungin rakennusviraston (HKR) näkökulmasta. Heti alkuun tuli vaikutelma että nyt ollaan tekemisessä ison ja raskaan organisaation kanssa. On helppo kuvitella että päätöksenteko ja asioiden eteenpäin vieminen monihaaraisessa ja -portaisessa organisaatiossa voi olla työlästä. Ylimmällä portaalla istuvat poliittiset päättäjät, joiden ajoittain vaihtuessa moni hanke voi kokea suunnanmuutoksen uuden päättäjän kallistuessa alkuperäisestä poikkeavaan suuntaan. Koska isossa organisaatiossa hankeen on käytävä läpi huomattavan monta kierrosta eri päätöstasoilla, voi se johtaa hankeaikataulujen venymiseen lähes loputtomasti. Jos joku ei jollain tasolla tue hanketta voi hän jarruttaa sen etenemistä seuraavalle tasolle.
Valtion talouspaineiden johdosta myös kuntien ja kaupunkien rahoitusta on höylätty reilusti. Kun esimerkiksi puistorakentamiseen määritellyt investoinnin Helsingin kaupungilla ovat pudonneet 60% reilussa viidessä vuodessa on moni hanke jouduttu hautaamaan tai siirretty Ö-mappiin odottelemaan parempia aikoja. Ison toimijan ollessa kyseessä myös hankkeiden sidosryhmät voivat olla suuria. Lotta Suominen listasi toistakymmentä tyypilliseen maisemarakennushankkeeseen osallistuvaa isoa tahoa, joilla kaikilla on omat intressinsä hankkeen suhteen. Esitystä seuratessa tuli mietittyä kuinka tällaisessa järjestelmässä on mahdollista saada minkäänlaista hanketta läpi kohtuuajassa? Iso organisaatio = Isot ongelmat.
Loppupuolen esimerkkikohteet kertoivat myös karua kieltään siitä kuinka vaikeaa ja ajallisesti pitkään kestävää voi olla saattaa jokin isompi hanke päätökseen asti isossa byrokraattisessa organisaatiossa. Hankkeet muuttuvat matkan varrella ja niihin tehdään lukematon määrä muutoksia. Rahojen sitten loppuessa toteutetaankin lopulta jokin "väliaikainen" ratkaisu, joka tosin voi jäädä pysyväksi. Kuulostaa huonolta suunnittelulta, missä heitetään paljon resursseja hukkaan ja tehdään runsaasti "turhaa" työtä. Tällaisessa organisaatiossa työskenteleminen voi olla aika stressaavaa.
Projektin toteuttajat
Tuntitehtävässä pääsimme syventymään erilaisiin rakennushankkeisiin liittyviin toteutusmuotoihin ja palvelutarjontaan. Oma ryhmämme selvittelee termiä Projektinjohtopalvelu. En alkuun ajatellut että projektin johtamiseen tarvitaan välttämättä jokin ulkopuolinen asiantuntijatiimi. Eikö olisi helpointa ja selkeintä olisi tehdä sopimuksen suoraan suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden kanssa ja siitä se homma sitten lähtisi pyörimään. Tässä tapauksessa tilaajan kontolle kuitenkin jäisi projektin vetovastuu ja hänen tulisi huolehtia kaikesta projektiin liittyvästä toiminnasta kaikkien eri osapuolien kanssa. Pienessä projektissa tämä onkin varmasti helpoin vaihtoehto, mutta projektien kokoluokan kasvaessa voi tilaajan asiantuntemus ja kyky hallita paisuvaa organisaatiota vaatia toisenlaisia toimenpiteitä. Tässä tulevat apuun erilaiset palveluyritykset, jotka toimivat välikätenä tilaajan ja muun organisaation välillä. Hankkeita voidaan toteuttaa varsin monella eri tavalla, mutta palataan tähän ensi viikolla, kun erilaisia toteutusmuotoja käydään läpi ryhmätöinä.
Vastuista ja sopimuksista
Elli kirjoitti blogissaan että on joutunut kieltäytymään hänelle tarjotuista pihasuunnittelusta, koska oma tietotaitotaso ei ole vielä vakuuttanut ja vastuukysymykset ovat olleet epäselviä. Minulla on ollut hieman samantyyppisiä kokemuksia toteutussuunnittelusta, jota minulta on pyydetty, mutta josta olen kieltäytynyt koska koen taitoni puutteelliseksi niiltä osin. Vastuukysymyksetkin ovat käyneet mielessä, vaikka en ensimmäisiä toimeksiantoja tehdessäni ollut vielä kuullutkaan esimerkiksi Konsulttitoiminnan yleisistä sopimusehdoista, joista mm. Anna blogissaan kirjoittaa. Kuinka vastuukohdat sitten tulisi kirjata suunnittelusopimukseen? Minkälainen sopimuksesta pitäisi tehdä ettei se ole liian vaikeaselkoinen ja byrokraattinen asiakkaalle (=paljon pienellä präntättyä tekstiä ja viittauksia muihin dokumentteihin). Tässäkin pätee varmasti sama kuin muissakin suunnitteluteknisissä asioissa. Mitä isommasta projektista on kysymys sen tarkemmin pykälät, vastuut, tehtävät jne tulee sopimukseen määritellä. Vastuukysymyksestä muistan lukeneeni että suunnittelijan taloudellinen vastuu rajautuu suunnittelupalkkion suuruuteen eli et joudu korvaamaan rahallisesti enempää kuin olet veloittanut suunnittelusta. Tämä siis siinä tapauksessa että suunnittelusopimukseen ei ole kirjattu jotain muuta vastuuta. Toinen, ehkä tärkeämpi seikka on se että suunnittelijan maine voi saada kolauksen ja pieleen menneen suunnittelun ja sen jälkipyykin seurauksena uusien toimeksiantojen saaminen voi olla hankalampaa. Konsultin vastuulauseke löytyy Konsulttitoiminnan yleisistä sopimusehdoista kohdasta 3.2.3 Konsultin vastuu (dokumentti löytyy myös RT-kortistosta RT 13-10574).
Kun katsoin kurssin luentorunkoa läpi huomasin että siellä ei ainakaan suoranaisesti käsitellä suunnittelutarjousta ja -sopimusta tai sen laadintaa. Voisi kyllä olla hyvä nähdä jokunen malliesimerkki eri tasoisista tarjouksista ja sopimuksista, koska ne ovat kuitenkin erittäin tärkeitä dokumentteja yrittäjälle ja vaikuttavat koko toiminnan kannattavuuteen ja toteutukseen. Konsulttisopimuksen laadinnastakin on oma RT-korttinsa (RT 13-10578), mutta tämä kaavamainen esitys ei anna samanlaista tietoa kuin malliasiakirjat käytännön elämästä. RT-kortin mallissa on esimerkiksi lause " Tähän sopimukseen sovelletaan täydentävin osin Konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja KSE 1995 (RT 13-10574, LVI 03-10238, KH X4-00201)." Osaan itse nyt etsiä oikean kohdan mihin tässä viitataan, mutta voi olla että se on pienen suunnitelman tilaajalle täyttä hebreaa. Onko näitä viittauspykäliä pakko lisätä joka sopimukseen?
Erilaisiin projekteihin kuuluvat termit hankkeen vaiheista ja päätöksistä selkiytyvät periaatteellisella tasolla jokaisella luentokerralla lisää. Kaavio talonrakennushankkeen kulusta oli myös varsin selkeä ja avasi prosessia hyvin. Näitä termejä ja vaiheita tullaan varmasti kurssin myötä käymään läpi vielä moneen kertaan, mutta luulen että vasta kun ne tulevat käytännössä vastaan työelämässä niiden todellinen luonne avautuu lopullisesti. Nyt on kuitenkin hyvä että rakennushankkeen kokonaiskuva hankkeen alusta loppuun käydään läpi perusteellisesti, koska tällainen kokonaiskuva prosessista jää usein lapsipuolen asemaan työelämässä kun keskitytään vain yhteen tai muutamaan prosessin osavaiheeseen.
Osa luennolla kiertäneistä kirjoista näytti pikaisen selailun yhteydessä varsin mielenkiintoiselta ja kaivettuani netistä hieman lisätietoja aiheesta, päätyi jokunen kirja myös omalle hankintalistalle.
Rakennushankkeeseen liittyvää normistoa käytiin läpi yleisellä tasolla. Eri tasoisia toimintaa määritteleviä tekijöitä löytyy laeista, asetuksista, määräyksistä, ohjeista ja suosituksista, joista edeltävä on aina vahvempi kuin seuraava. Kävin tutustumassa myös Finlex palveluun ja siellä erityisesti Maankäyttö- ja rakennuslakiin. Pykäliä näyttäisi olevan enemmän kuin tarpeeksi ja vaatisi varmaan lakimiesluonnetta syventyä tarkemmin koko pakettiin. Joihinkin erityisesti suunnittelutoimintaan vaikuttaviin osioihin olisi kuitenkin hyvä tutustua. Myös Muinaismuistolaki löytyi Finlexistä pienen selaamisen jälkeen. Edellä mainittuja on hyvä käyttää argumentointiperusteina esimerkiksi tiettyjen suunnitteluratkaisuiden yhteydessä.
Luennon loppupuolella näytetyt esimerkkiprojektit ja niihin liittyvät dokumentit olivat kiinnostavia. Esitetyt asiakirjaluettelot, yhteystietolistat, nimiömallit ja muut dokumentit antoivat virikkeitä myös omaa dokumentaatiota varten. Olisipa opettavaista päästä tutustumaan yhden projektin kaikkeen dokumentaatioon rauhassa, siis niin että saisi vaikka kansiollisen tavaraa viikoksi tutustuttavaksi. Alkaen ensikontaktista, tarjouksen tekemisestä ja päättyen jälkitarkastuslausuntoon, tai mihin projekti sitten ikinä päättyykin. Jos voisi käydä läpi parin eri toimiston tekemät pari projektia kaikkine dokumentaatioineen, niin johan olisi eri pohja luoda omia projekteja. Ymmärrän kyllä että toimistot eivät omia menetelmiään ja dokumenttejaan välttämättä halua julkisesti esitellä hinnoittelu-, kilpailu-, sopimus- tai muiden salaisuuksien vuoksi, mutta luulisin että se olisi kyllä parasta oppia päästä sisälle projektinhallintaan ja auttaisi myös uusia yrittäjiä organisoimaan omaa toimintaansa alan standardien mukaiseksi.
Luennolla oli puhetta myös suunnittelijan ja urakoitsijan hyvän yhteistyön tärkeydestä. Jos tuntee jonkun hyvän urakoitsijan tai näkee että joku uusi tuttavuus suoriutuu tehtävästä hyvin on tällaisesta yhteydestä syytä pitää kiinni. Kun tietää minkälaista jälkeä luottourakoitsija tekee voi suunnitelmia räätälöidä myös sitä silmälläpitäen. Olen tästä täysin samaa mieltä. Omalla pihallakin on käynyt jos jonkinlaista traktorikuskia, joista toisella ajatus on kulkenut kuin unelma ja työn jälki ollut hienoa, toisilla taas työaika on tahtonut mennä edestakaisin pähkäilyyn ja itse aiheutettujen ongelmien korjaamiseen. Kun on hyvän löytänyt kannattaa laittaa nimi muistiin.
Kurssin johdanto on takana ja aihepiiri alkaa avautua. Maisemarakennushankkeen projektikaavio ja monet vieraat termit alkoivat myös hieman selkiytyä. Olen esimerkiksi kuullut termit "tarveselvitys" ja "hankesuunnittelu" aiemminkin, mutta niiden tarkempi sijainti prosessissa ja sisältö ovat olleet hämärän peitossa. Nyt sain näitä käsitteitä itselleni vähän avattua ja ymmärrän mikä edeltää mitäkin ja mikä johtaa mihinkin. Tarvitseeko kaikissa projekteissa sitten tehdä kaikki vaiheet? Tarveselvitys jossa mietitään kohdealuetta, toteuttamistapoja ja aloitetaanko projekti ylipäätään voi toteutua pienissä projekteissa ehkä jo yhdellä istumalla. "Tämmöinen muutos tarvitaan, eiköhän ryhdytä hommiin...". Isommissa projekteissa, missä liikkuu isompi raha ja suuremmat sidosryhmät on tietysti syytä panostaa projektin alkupäähän ja tehdä tarveselitykset ja hankesuunnittelu perusteellisemmin. Moni asia näiden termien ympärillä vaatii kuitenkin vielä selventämistä.
Vaikka hankkeen osapuolet ja vaiheet hieman selvisivätkin avausluennon myötä, jäi epäselväksi se mikä vaihe on kenenkin vastuualueella? Kuka laatii tarveselvityksen? Onko se toimeksiantaja, joka on jo miettinyt projektin tarpeen valmiiksi vai annetaanko tarveselvitys yleensä ulkopuoliselle konsultille? Missä vaiheessa maisema-arkkitehti astuu kuvaan mukaan? Mitkä hankkeen vaiheet ovat pääasiassa maisema-arkkitehdin vastuulla? Tämä varmasti vaihtelee projektista toiseen, mutta yleiset käytännöt olisi hyvä sisäistää.
Seminaariesitelmät
Malliksi näytetyt seminaariesitelmät kuulostivat ja näyttivät varsin laajoilta kokonaisuuksilta eikä ajankäyttö nyt keväällä anna välttämättä mahdollisuuksia kovin laajan paketin luomiseen. Kun en ole missään toimistossa töissä voi kohdeprojektin löytäminen olla myös haasteellisempaa. Jää nähtäväksi minkä projektin voisin ottaa esiteltäväksi, mutta koitan kuitenkin löytää sellaisen projektin tai yksityisen yrittäjän toimiston, joka tekee töitä itsenäisesti, koska tämä on todennäköinen vaihtoehto myös omalla kohdallani tulevaisuudessa ja siten tällaiset esimerkit varmasti parhaiten valottaisivat sen puolen käytäntöjä.
Oheisopinnot
Tutkiessamme pienryhmissä Aalto-yliopiston eri koulujen kurssitarjontaa, tuntui tätäkin aihetta sivuavaa kurssitarjontaa eri kouluissa olevan enemmän kuin tarpeeksi. Ainakin Insinööritieteiden korkeakoulun massiivisen kurssitarjonnan vuoksi kurssien syvällisempi tutkiminen vaatii hieman enemmän aikaa, koska nyt ehti lähinnä vain selata nopeasti otsikoita läpi eikä varsinaisesti syventyä kurssien kuvauksiin. Tarkistin jälkikäteen muutaman kurssin sisältöjä ja laitoin pari hyvää Moodlen listalle. Toivottavasti listalle tulee joukko hyviä vaihtoehtoja oheisopinnoiksi. Avoimeksi jää ehtiikö näitä sinänsä mielenkiintoisia kursseja koskaan suorittaa tai mahtuvatko ne edes enää tutkintorakenteeseen.
Kokemukseni maisemarakennushankkeista on vielä varsin vaatimatonta. Olen tehnyt jokusen yleissuunnitelman eri toimeksiantajille. Näissä projekteissä olen joutunut pitkälti omin avuin, ikään kuin kantapään kautta, tutustumaan tarjousten laatimiseen, sopimusten tekemiseen, aikataulutukseen ja muihin projektin vaatimiin asioihin. Olen myös istunut toimeksiantajan edustajana samassa pöydässä kaupungin viranomaisten kanssa ja selostanut suunnitelmaa, ja on ollut varsin avartavaa nähdä kuinka kankea ja hidas jokin prosessi voi olla. Lisäksi olen toiminut maisemarakennushankkeissa myös tilaajan ominaisuudessa, oman kotitalon rakentamisen yhteydessä.
Tältä kurssilta toivon löytäväni vastauksia kysymyksiin kuinka projekti normaalisti etenee ja mikä on yleensä kunkin osapuolen vastuualue. Ovatko omiin projekteihini luomani toimintamallit olleet täysin normaalikäytännöstä poikkeavia ja voisiko asiat tehdä kenties helpommin, paremmin, tehokkaammin tai muuten vaan fiksummin? Olen noviisisuunnittelijana joutunut omien projektien kanssa monesti miettimään kuinka hommaa oikein pitäisi viedä eteenpäin ja kun toimeksiantajakaan ei välttämättä ole ottanut kovin vahvaa roolia, niin olen itse joutunut soveltamaan ja ehdottamaan olettamaani tarvittavaa ja tuotettavaa materiaalia. Kun kokemusta ei juuri ole on tullut useamman kerran pohdittua että meneeköhän tämä nyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan? Olenko mahdollisesti tarjonnut kuvia ja muita materiaaleja joilla toimeksiantaja ei lopulta tee yhtään mitään eli tehnyt turhaa työtä tai onko jotain olennaista jäänyt puuttumaan, joka olisi ollut erityisen tärkeää projektin jatkoa ajatellen?
Käytännön esimerkit kertovat usein enemmän kuin parhaat teoriat, joten toivon saavani kuulla myös erilaisia prosessikuvauksia "kentältä". Mikä toimintamalli johtaa vaikeuksiin ja mikä toimii hyvin? Tavoitteena on tulevaisuudessa tehdä suunnittelua omassa yrityksessä, joten pyrin ottamaan kaikki käytännön työtä ja prosesseja selventävät seikat avosylin vastaan. Erityisesti yrittämiseen liittyvät käytännön asiat ja eri mittakaavan hankkeisiin osallistuminen ovat kiinnostuksen kohteena.
