Kädet sidottuna

Hyvän suunnittelun voisi kuvitella tapahtuvan alueen tulevan käyttäjän ehdoilla ja hänen näkökulmaansa paneutuen. Tämä ei kuitenkaan aina ole prioriteettilistan korkein muuttuja. Etenkin kun on kyse julkisista talonrakennushankkeista ja niihin liittyvistä pihasuunnitelmista tuntuu tulevaa käyttäjää suurempi painoarvo monasti olevan huoltotoiminnalla.

Ifa Kytösaho Helsingin Asuntotuotantotoimistolta (ATT) kävi luennoimassa ATT:n menetelmistä talonrakennukseen liittyvien piha-alueiden suunnittelussa. Kävimme läpi suunnittelijoiden valintamenetelmiä sekä sen kuinka tehtävät määritellään ja mikä on huollon ja ylläpidon vaikutus suunnitteluun.

Oli mielenkiintoista kuulla tiettyjä Helsingissä käytettäviä toimintamalleja talonrakennukseen liittyen. Asuntorakentamisen määrä- ja laatutavoitteet päätetään Helsingissä kaupunginvaltuuston toimesta. Yksi seikka mikä lisää kaupungin tonttien houkuttelevuutta on se että kaupunki pyrkii luovuttamaan tontit rakentamiskelpoisina eli se että kaupunki tekee tarvittavat pohjatyöt ennen tontin luovutusta.

ATT:n pyrkimyksenä on ilmeisesti toimia eräänlaisena edelläkävijänä asuntorakentamisessa. Uusilta rakennuksilta edellytetään energiatehokkuutta, esteettömyyttä ja esteettisyyttä. Lisäksi elinkaariajattelu ja puurakentaminen ovat korkeassa kurssissa. Tavoitteena on saada laatu ylös ja hinta alas, mikä tosin kuulostaa hieman ristiriitaiselta tavoitteelta.

ATT tekee myös yhteistyötä urakoitsijoiden kanssa. Toisaalta urakoitsijoiden gryndaus kilpailee hyvinä aikoina ATT:n oman tuotannon kanssa, mutta huonoina aikoina urakoitsijat toteuttavat enemmän projekteja ATT:n alaisuudessa paremman rahoitusturvan vuoksi.

ATT:n toiminnassa suunnittelijat valitaan periaatteessa kaikkiin projekteihin julkisesti HILMA:n kautta. Jokunen vuosi takaperin riitti vielä soitto tutulle suunnittelijalle toimeksiannosta sopimiseen, mutta nykyisin tällainen yksinkertainen ja "vanhakantainen" järjestelmä ei tasapuolisuuden nimissä enää käy päinsä. Suunnittelijat voidaan kilpailuttaa joko pelkän suunnitelman osalta (suunnittelu- ja tarjouskilpailu) tai sitten voidaan ottaa kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ja kilpailuttaa koko projekti suunnittelusta toteutukseen (SR-kilpailu). Tällöin urakoitsija yleensä kokoaa tiimin, joka sisältää suunnittelijan eli suunnittelija toimii urakoitsijan alaisuudessa. Joissakin tapauksissa suunnittelija voi kuitenkin tehdä sopimuksen myös suoraan toimeksiantajan kanssa, joka toisaalta voi helpottaa suunnitelman läpivientiä.

Kun suunnittelutoimistoja kilpailutetaan tehdään laatuarviointi, missä suunnittelutiimiä pyritään arvottamaan erilaisten kriteerien perusteella. Erityisen suuren painoarvon saavat referenssikohteet, jotka vastaavat toimeksiannossa olevaa tyyppiä. ATT:llä on tapana huomioida vain 3 suunnittelutoimiston valitsemaa referenssikohdetta, jolloin isokaan firma ei pääse loistamaan määrällä, vaikka se olisi suunnittelut sadoittain kohteita. Tämä tuo pienemmänkin toimiston lähemmäs samaa viivaa, mikä on todella positiivista.

ATT voi käyttää myös suunnitteluryhmähankintaa, jolloin pääsuunnittelija kokoaa ympärilleen ryhmän eri alojen ammattilaisia (rakenne-, lvi-, sähkö- ja maisemasuunnittelija sekä ehkä myös taiteilija). Suunnittelusopimukset tehdään joko suoraan kunkin suunnittelijan kanssa tai nykyisin enemmän niin että sopimussuhde on vain pääsuunnittelijan kanssa, joka vastaa muista. ATT:n toimeksiannoissa pihasuunnittelu tapahtuu usein arkkitehdin alisuunnitteluna eli ATT:llä on harvemmin suoraa sopimussuhdetta pihasuunnittelijaan.

Vaikka suunniteltavan kohteen huoltoon ja ylläpitoon on luonnollisesti kiinnitettävä huomiota, vaikutti ATT:n projekteissa huoltonäkökulma erityisen määräävältä. Pelastustiet, lumenkasauspaikat ja muut tärkeät käytännön seikat määrittivät suunnittelua vahvasti. Ohjeistuksella sidottiin suunnittelijan kädet varsin tiukasti. Kun tavoitteeksi mainitaan "hyvä ja helppohoitoinen" voi se asettaa suunnittelulle tiukkoja kriteerejä, joista ensisijainen ei ole esteettinen näkökulma. Myös nykyinen trendi missä käyttäjä pyritään pitämään ikään kuin turvakuoressa kaikissa tilanteissa menee välillä yli äyräidensä. Kun esimerkiksi kasveiksi tulee valita sellaisia, jotka eivät satuta, myrkytä, värjää tai ole muuten "ikäviä", niin vaihtoehtojen määrä vähenee merkittäväksi. Pitää unohtaa ruusut ja orapihlajat koska niissä on piikkejä, joihin joku voisi raapaista itsensä, pitää ohittaa mustikka, aronia ja apila koska ne värjäävät ja pitää jättää vielä katajat ja omenat koska nekin löytyvät myrkyllisten kasvien listalta (vrt. HUS http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/kasvit/Sivut/default.aspx ).

Huollon vaatimukset kuulostivat osittain siltä kuin asukkaat olisivat välttämätön paha, jotka lähinnä häiritsevät kiinteistötoimintaa. Paras kohde huollon näkökulmasta olisi ilmeisesti sellainen missä ei olisi mitään tasoeroja ja kaikki pinnat olisivat kestäviä ja helppohoitoisia. Helpointa lienee kattaa kaikki pinnat tasaisella asfaltilla. Se on helppo pitää puhtaana ja kestääkin paremmin kuin esimerkiksi kiviuhka- tai sorapinta tai jotkut eriskummalliset kasvillisuusalueet.  Saahan siten kyllä ylläpidon kannalta helppohoitoisen ja kestävän pihan, mutta se ei kuitenkaan ole asukkaille varmaan se ensisijainen näkökulma.

LÄhde: http://munkagepmonitor.hu/images/item/800/091126-mlag4.jpg

Viihtyvyyden ja käytettävyyden tulisikin kulkea käsi kädessä suunnittelussa kumpaakaan unohtamatta. Onneksi yksityispihoilla on usein enemmän liikkumavaraa suunnittelun suhteen kuin julkisella puolella.