Pidin viime keskiviikkona seminaariesitelmän aiheesta "Maisemarakennushankkeen projektinhallintaa yksityisyrittäjän näkökulmasta". Laitan seminaariaineiston Moodleen kunhan sinne saadaan palautusboksi avattua, mutta ajattelin tässä hieman käsitellä samaa aihepiiriä ja mahdollisesti avoimeksi jääneitä kysymyksiä esityksen tiimoilta.
Haastattelin seminaariesitystä varten neljää, pääasiassa yksin toimivaa maisema-arkkitehtiä. Esitin heille etukäteen valmistelemani kysymyspatterin, jonka avulla sain luotua mielikuvaa yksityisyrittäjän toimenkuvasta ja siihen liittyvistä tekijöistä. Pidin kysymyslistan tarkoituksella melko tiiviinä, koska tämänkin aineiston saaminen vaati jo jonkin verran taivuttelua ja suostuttelua. Tuntui että työkiireiden vuoksi aika ja halukkuus osallistua kyselyyn ei ollut ihan huippuluokkaa. Ymmärrän sen kyllä. En itsekään ole erityisen innoissani osallistumassa kaiken maailman kyselytutkimuksiin ja silloin tällöin postilaatikkoon tupsahtavat "Sinut on valittu edustamaan..." kyselyt menevät usein suoraan roskakoriin. Olen kuitenkin kiitollinen kaikille haastattelemilleni henkilöille heidän tähän tutkimukseen käyttämästään ajasta. Se antoi arvokasta tietoa yksityisyrittäjän uraa harkitseville, kuten minulle. Pääosan selvitetyistä asioista kävin läpi esityksessäni, mutta tässä vielä joitakin mietteitä jotka jäivät esityksessä hieman sivurooliin.
Yksin yrittävän maisema-arkkitehdin työssä on hieman erilaisia haasteita kuin isomman toimiston arjessa. Isommassa toimistossa tehtäviä voidaan jakaa ja periaatteessa kukin työntekijöistä voi erikoistua tiettyyn tehtäväkentän osa-alueeseen. Se jolla supliikki hoituu hyvin vastaa asiakaskontakteista ja neuvotteluista. Jos jollakin on hyvät myyntitaidot voidaan hänen nimittää markkinointivastaavaksi. Joku voi hoitaa juoksevat asiat vastaamalla sähköposteihin ja puheluihin. Suunnittelua voidaan tehdä monessa tasossa. Yksi pohtii suuret linjat ja ideoinnin, toinen hoitaa toteutuspiirustusten raakatyön, kolmas tekee vaikuttavia näkymäkuvia. Neljäs kokoaa kaiken materiaalin ja kasaa paketin valmiiksi asiakkaalle. Taloudellisesti suuntautunut voi hoitaa laskutuksen. Ryhmäpalavereissa avoimia kysymyksiä ja mahdollisia ratkaisumalleja voidaan pohtia yhdessä. Isommilla resursseilla voidaan myös helpommin ottaa osaa suuremman mittaluokan projekteihin. Yksinyrittäjä joutuu suoriutumaan kaikista edellä mainituista toimista itse. Yksinyrittäjällä ei yleensä oleteta olevan myöskään sellaista toimitusvarmuutta kuin suuremmilla toimistoilla. Tämä voi sulkea ovia esimerkiksi kaupunkien kanssa tehtävien puitesopimusten saamiseen, koska pisteytys laskee jos toimitusvarmuudesta on epäselvyyttä. Ja voihan siitä olla. Jos yksinyrittäjä sairastuu projekti ei etene. Yksinyrittäjä ei myöskään voi niin helposti hyödyntää vertaistukea, esimerkiksi kysymällä viereisen tuolin henkilöltä "Mitä mieltä olet tästä?" tai "Olen vähän umpikujassa, olisiko vinkkejä mihin suuntaan kannattaisi jatkaa?".
Mutta nyt riittää yksinyrittäjän lannistaminen. Onhan yksinyrittäjyydessä paljon positiivisiakin seikkoja. Yhtenä parhaista asioista näkisin mahdollisuuden toimia omien aikataulujen mukaan. Se että voi itse määritellä milloin työskentelee, on suuri henkinen plussa. Jos aurinko sattuu paistamaan, niin voi vaikka pistäytyä lähijärvellä uimassa ja jatkaa töitä sitten illemmalla. Joskus oma aikataulutus tarkoittaa pitkiä päiviä, joskus taas luppoaikaa. Joka tapauksessa yksityisyrittäjä vastaa töistä asiakkaan lisäksi vain itselleen. Isossa firmassa tiimin vetäjä joutuu usein vastaamaan myös muista työntekijöistä, siitä että työn laatu on kelvollista ja siitä että kukin työntekijä saa palkkansa. Tämä voi olla etenkin tiimin vetäjälle stressaavaa. Isossa toimistossa aikataulut ovat todennäköisesti myös enemmän sidottuja eikä töitä oikein voine tehdä "silloin kun huvittaa". Yksityisyrittäjä voi reagoida nopeammin muuttuneisiin tilanteisiin, kun koko tiimiä ei tarvitse kerätä kasaan. Työ voi myös olla sujuvampaa kun ei ole niin montaa mielipidettä kuinka suunnittelun pitäisi edetä.
Suuressa toimistossa on jatkuvasti työn alla useita samanaikaisia projekteja. Jos yksityisyrittäjä haluaa jatkuvaa kassavirtaa pitää hänelläkin olla useita päällekkäisiä projekteja. Harva projekti etenee suoraviivaisesti niin että tehdään pari kuukautta töitä ja sitten homma on paketissa. Suunnittelijan työ etenee usein nykäyksittäin, niin että välillä tehdään töitä tiiviisti ja välillä hieman löysempään tahtiin, välillä voi joutua odottelemaan pitkiäkin aikoja että projektin jokin muu osa-alue on edennyt. Taukoja suunnitteluun aiheutuu esimerkiksi urakkatarjousten odottelusta tai siitä että jonkin suunnitelmavaiheen paperit jäävät pyörimään byrokratian rattaisiin. Projekteissa ylipäätään kaikki osalliset joutuvat usein enemmän tai vähemmän jaksottamaan töitään muiden osapuolien tai olosuhteiden takia. Tämän vuoksi yksinyrittäjänkin on hyvä pyrkiä kiinnittämään itsensä useampaan käynnissä olevaan projektiin.
Yksityisyrittäjältä vaaditaan tietynlaista luonnetta. Vapaus vaatii vastuuta. Jos suunnittelijalla on vaikeuksia pysyä sovituissa aikatauluissa, ymmärtää kokonaisuuksia tai hallita taloutta, niin sitten ei ehkä kannata suunnata yksityisyrittäjän uralle. Vaikka toimisikin yksin on silti hyvä että olisi kollegiaalinen verkosto, johon voi tarvittaessa tukeutua. Vaikka työ opettaa tekijäänsä ja toistuvien työtehtävien tekeminen lisää rutiinia, tulee etenkin tällä alalla vastaan alati muuttuvia tehtäviä, joihin voi joutua luomaan uudenlaisia toimintamalleja ja ratkaisuja.
Sain haastattelemistani yksityisyrittäjistä sellaisen kuvan että he olivat varsin tyytyväisiä tekemiinsä uravalintoihin ja yksin yrittäminen on juuri oikea toimintamalli heille. Kaikki valinnat sisältävät joukon plussia ja miinuksia ja kompromisseja joutuu aina tekemään. Haastattelemani henkilöt kokivat yksin yrittämisen plussat kuitenkin selvästi miinuksia suuremmiksi, eivätkä välttämättä tuntisi oloaan isossa tiimissä yhtä onnelliseksi. Se toimikoon rohkaisuna kaikille yksityisyrittäjän uraa havitteleville. Ei muuta kuin yrittämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti